Kouluruokailu osaksi ympäristökasvatusta

ruokaympyrä

Ruokaympyrä uusiksi

Kun Helsingin kaupunginvaltuusto kävi surullisenkuuluisan keskustelunsa koulujen viikottaisesta kasvisruokapäivästä, keskeiseksi vasta-argumentiksi nousi yksilönvapaus. Lihasta oli tullut perusoikeus – jotain, minkä evääminen oppilaalta edes yhdellä aterialla viikossa, alistaisi viattoman aatteelliselle sorrolle. Jos oppilas luulee, ettei lihalle ole vaihtoehtoja, yksilönvapautta ei juuri pahemmin voi rajoittaa kuin syöttämällä hänelle vain lihaa. Vapaus valita ei ole mitään ilman syvällistä tietoa vaihtoehdoista.

Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteisiin on kirjattu sisällöt ja tavoitteet yksittäisten oppiaineiden lisäksi seitsemälle oppiainerajat ylittävälle aihekokonaisuudelle.  ” Ne ovat kasvatusta ja opetusta eheyttäviä teemoja. Niiden kautta vastataan myös ajan koulutushaasteisiin.”  Luvun johdannossa luvataan, että aihekokonaisuudet ”toteutuvat eri oppiaineissa niille luonteenomaisista näkökulmista oppilaan kehitysvaiheen edellyttämällä tavalla”, ja että ne sisällytetään oppiaineiden lisäksi sekä yhteisiin tapahtumiin että koulun toimintakulttuuriin.

Peruskoulun aihekokonaisuuden vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta tavoitteena on muun muassa ”kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia”. Tavoitteita on monta ja ne ovat toinen toistaan kunnianhimoisempia. Väitän, ettei yksikään niistä toteudu edes välttävästi. Kestävään elämäntapaan kasvattamisessa yksi ympäristö on ylitse muiden: koulun ruokalassa haaskataan pois heitettävän ruoan lisäksi valtava kasvatuksellinen potentiaali. Ravinto on yksi perustarpeista, mikä tekee siihen liittyvistä valinnoista merkittäviä sekä yksilön että yhteisön tasolla. Kouluruokailun muuttaminen kasvispainotteiseksi säästäisi sekä ilmastoa että rahaa. Samalla oppilaat saisivat entistä monipuolisemman kuvan arkiruoasta.

Ruoka on muodissa. Media on pullollaan viihdyttävään asuun puettua tietoa ruoan valmistamisesta ja terveysvaikutuksista. Televisiosta opitaan, että jauhelihan ja kanasuikaleiden sijaan voi herkutella häränniskalla, kanaosterilla, lampaankyljyksellä tai sadalla muulla ruumiinosalla. Tämä on jo jotain. Lihaan pitääkin mieluummin suhtautua ylellisyytenä kuin ehtymättömänä vatsantäytteenä.  Koulussa asennemuutos voitaisiin viedä pidemmälle. Lihalle on monta vaihtoehtoa, jotka eivät ole lihaa. Vaihtoehdot ovat terveellisiä, edullisia ja oikein valmistettuina herkullisia.

Opettajille on ilmiselvää, että kouluruokailu on kasvatustilanne. Oppilaiden pitää oppia syömään siivosti lautanen tyhjäksi ja maistamaan myös niitä ruokia, jotka eivät miellytä. Olen eri mieltä. Oppilas saa syödä vaikka sormin, jos siltä tuntuu. Päivittäinen yhteinen ateria voi opettaa paljon enemmän kuin etikettitemppuja ja yksipuolisen makumaailman. Kun kouluruokailu saa oman lukunsa opetussuunnitelmaan, sen tavoite olkoon kasvattaa ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten ruokavalinnat vaikuttavat ympäristöön, maailmantalouteen ja omaan hyvinvointiin, ja jotka osaavat valmistaa maukasta ruokaa monipuolisesti.

Pyry Urhonen
Kasvatustieteen opiskelija
Hämeen Vasemmistonuorten toiminnanjohtaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s